Pesuainesanasto

Mitä pesu- ja puhdistusaineet sisältävät? Pesuainesanastosta löydät tietoa pesu- ja puhdistusaineiden ainesosista. Etsi haluamasi sana sen alkukirjaimen mukaan tai selaamalla koko listaa. Pesu- ja puhdistusaineissa käytetään lukuisia erilaisia ainesosia, joista sanastoon on listattu vain osa. Sanastoa päivitetään ja täydennetään jatkuvasti.

Aakkosellinen sanasto:


  • Apuaineet
    Apuaineet parantavat pesuaineen eri ainesosien liukenevuutta toisiinsa ja estävät ainesosien erottumisen käytön aikana. Nestemäisissä pesuaineissa käytetään apuaineina muun muassa vettä, etanolia ja propyleeniglykolia.
  • Emulgointiaineet
    Emulgointiaineet ovat pinta-aktiivisia aineita eli tensideitä, jotka mahdollistavat veden ja rasvan sekoittumisen. Emulgointiaineiden avulla tuotteen koostumus pysyy tasaisena.
  • Entsyymit
    Entsyymit ovat proteiineja, jotka pystyvät tehokkaasti poistamaan tietyntyyppistä likaa pilkkomalla sitä vesiliukoiseen muotoon. Erilaiset entsyymit (proteaasit, lipaasit, amylaasi-entsyymit ja sellulaasit) ovat erikoistuneet poistamaan tietyntyyppistä likaa. Entsyymien rakenne ei muutu kemiallisessa reaktiossa, joten ne voivat toimia useampaan kertaan pesun aikana. Tästä syystä entsyymejä tarvitaan pesuaineissa vain hyvin pieniä määriä. Entsyymien teho mahdollistaa alhaisemman pesulämpötilan käytön. Entsyymit biohajoavat täydellisesti jätevedenpuhdistamolla ja ovat myrkyttömiä.
  • Fosfaatit
    Fosfaatti on tehokas vedenpehmentäjä, minkä vuoksi sitä käytettiin pitkään pyykinpesuaineissa. Sen käyttöä vähennettiin merkittävästi jo 1990-luvulla ympäristösyistä, koska fosfori on yksi pääravinteista ja osaltaan vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen. Koska Euroopan Unionin maissa jätevedenpuhdistuksen tehokkuus vaihtelee, fosforin käytölle on asetettu EU-laajuisia rajoituksia kuluttajien pesuaineissa. Kuluttajille tarkoitettujen pyykinpesuaineiden fosforirajoitukset estävät fosfaatin käytön kokonaan. Rajoitus tuli voimaan 30.6.2013. Lisäksi vastaava rajoitus tulee voimaan kuluttajille tarkoitetuille konetiskiaineille 1.1.2017.
  • Hajusteet (pesuaineissa)
    Hajuste peittää pesuaineissa miellyttävästi raaka-aineiden ominaistuoksua. Pyykinpesuaineiden hajusteet valmistetaan yleensä synteettisesti, mutta kemialliselta rakenteeltaan ne ovat luonnollisten, muun muassa kasveista ja hedelmistä saatavien, tuoksuaineiden kaltaisia. Lopullisessa hajusteseoksessa voi olla useita kymmeniä eri tuoksukomponentteja, joilla saadaan aikaiseksi tuotteelle ominainen tuoksu. Hajustamattomassa pesuaineessa tuotteen muiden raaka-aineiden ominainen tuoksu tulee paremmin esiin. Kuluttajille tarkoitetuissa pesuaineissa ilmoitetaan aina ”sisältää hajusteita” (tai vastaava sanamuotoilu), jos tuotteessa on hajusteita. Lisäksi, jos tuote sisältää laissa asetetut rajat ylittävän määrän kosmetiikkalainsäädännössä nimettyjä yleisimpiä kosketusallergeeneja, nämä hajusteaineet merkitään pesuainepakkauksiin aineiden INCI-nimillä (samoja nimiä käytetään kosmetiikkatuotteiden ainesosaluetteloissa).
  • Harmaantumisen estäjät (CMC)
    Eräät pyykinpesuaineen ainesosat ehkäisevät tekstiilien harmaantumista estämällä irronnutta likaa laskeutumasta takaisin vaatteelle. Harmaantumisen estäjinä toimivat mm. CMC eli karboksimetyyliselluloosa ja polymeerit, kuten polykarboksylaatit. Osa harmaantumisen estäjistä hajoaa biologisesti. CMC on huonosti biohajoava.
  • Kuidunsuoja-aineet
    Pyykinpesuliuoksessa esiintyy hyvin vähäisinä määrinä metalleja, kuten rautaa, kuparia, sinkkiä ja mangaania. Ne voivat häiritä valkaisuprosessia ja hapen vapautumista oikeaan aikaan. Kuidunsuoja-aineet sitovat metalli-ionit pesuliuoksessa sellaiseen muotoon, että niistä ei ole haittaa pesutapahtumassa. Esimerkkejä kuidunsuoja-aineista ovat magnesiumsilikaatti ja fosfonaatit.
  • Limoneeni (Limonene) (pesuaineissa)
    Tuoksuainesosa limoneeni saa aikaan sitruunan ominaistuoksun. Sitä käytetään sekä kosmetiikassa että materiaalien puhdistus- ja hoitoaineissa. Limoneeni kuuluu hajusteisiin, jotka voivat aiheuttaa kosketusallergiaa. Mikäli pesuaine sisältää limoneenia, se mainitaan tuotteen pakkausmerkinnöissä sekä pesuainevalmistajien verkkosivuilla.
  • Optiset kirkasteet
    Optiset kirkasteet ovat kuidun pinnalle tarttuvia aineita, jotka muuttavat näkymätöntä UV-säteilyä sinisen valon suuntaan. Ne saavat normaalisti hieman kellertävät tekstiilit näyttämään valkoisemmilta. Tekstiiliteollisuus käyttää usein kirkasteita kankaiden viimeistelyssä. Optiset kirkasteet hajoavat hitaasti valon vaikutuksesta eli abioottisesti. Ne poistetaan jätevedenpuhdistuksessa saostamalla lietteeseen, jossa ne jatkavat abioottista hajoamista. Abioottisen hajoamisen tuotteet biohajoavat nopeasti.
  • Pesuemäkset
    Pesuemäksien tehtävä pyykinpesuaineissa on säädellä pesuliuoksen pH-arvoa ja nostaa sen emäksisyyttä siten, että tensidien toiminta paranee. Yleisiä pesuemäksiä ovat natriumkarbonaatti ja natriumsilikaatti. Ne pilkkovat likaa hienojakoisemmaksi ja sitovat jossain määrin veteen liuenneita rautasuoloja, mikä estää pyykin kellastumista. Lisäksi silikaatit suojaavat pesukoneen metalliosia korroosiolta. Pesuemästen emäksisyys laimenee ja neutraloituu jätevesissä. Osa emäksistä sitoutuu likaan ja saostuu pois jätevedenpuhdistuksessa.
  • Pinta-aktiiviset aineet
    Ks. tensidit.
  • Saippua
    Ennen synteettisiä tensidejä pesuaktiivisena aineena käytettiin saippuaa, jota valmistetaan kasvi- tai eläinrasvoista lipeän avulla. Saippua on erittäin herkkä veden kovuudelle ja muodostaa kalkkisaippuaa, mikä on saippuan suurin heikkous. Saippuan tilalle pesuaineisiin ovat siksi tulleet synteettiset tensidit. Nykyisin pesuaineisiin lisätyn pitkäketjuisen saippuan tehtävä on lähinnä toimia vaahdonestoaineena.
  • Sitraatti
    Sitruunahapon suola eli sitraatti on yleistynyt pyykinpesuaineiden vedenpehmentäjänä. Se on lyhytketjuinen karboksyylihappo.
  • Säilöntäaineet (pesuaineissa)
    Säilöntäaineen tehtävä on varmistaa, että tuotteen laatu säilyy moitteettomana valmistuksesta kuluttajalle saakka. Pesujauheissa säilöntäaineita ei tarvita, koska vedettömässä tuotteessa mikrobit eivät kasva tai lisäänny. Nestemäisten pesuaineiden tiivistyminen on vähentänyt tarvittavan säilöntäaineen määrää, koska valmisteessa on aikaisempaa vähemmän vettä ja enemmän tehoaineita. Kuluttajille tarkoitetuissa pesuaineissa kaikki säilöntäaineet merkitään pakkauksiin pitoisuudesta riippumatta. Jos mahdollista, nimet ilmoitetaan kosmetiikan INCI-nimillä.
  • Tensidit
    Pinta-aktiivisia aineita eli tensidejä käytetään sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa että pesu- ja puhdistusaineissa. Ne vähentävät veden pintajännitystä. Vesi- ja rasvahakuisen päänsä vuoksi tensidimolekyylit pystyvät poistamaan rasvalikaa ja kuljettamaan sen veden mukana pois. Tensidejä käytetään lisäksi emulgointiaineina eli aineina, jotka pitävät rasvan ja veden seoksen rakenteeltaan tasaisena. Tensideillä tarkoitetaan useimmiten synteettisesti valmistettuja aineita, mutta myös luonnonraaka-aineista tehdyssä saippuassa on tensidejä. Sähkövarauksen perusteella tensidit luokitellaan ionittomiin, anionisiin, kationisiin ja amfoteerisiin. Usein erilaisia tensidejä käytetään monipuolisena yhdistelmänä. Kaikki pesuaineissa käytettävät tensidit ovat biohajoavia. Vaatimus on ollut voimassa lokakuusta 2005 alkaen (EY:n pesuaineasetus 648/2004/EY). Poikkeusluvan tähän vaatimukseen voi saada erikseen ainoastaan erityisammattituotteille.
  • Vaahdonsäätelijät
    Pyykinpesuaine ei saa vaahdota liikaa. Tämän vuoksi pesuaineeseen lisätään esimerkiksi parafiinia, silikoniöljyä tai pitkäketjuista saippuaa estämään sen liiallista vaahtoamista.
  • Valkaisuaineet
    Valkaisuaineen tehtävänä on poistaa tekstiileistä värillisiä tahroja sekä kirkastaa kellastuneita vaaleita tekstiilejä. Valkaisuaineen lisäksi pesuaineessa voi olla aktivaattori-ainesosa, joka alentaa valkaisulämpötilaa. Valkaisuaine muuttaa tahrassa olevan väriyhdisteen, kuten porkkanan karoteiiniyhdisteen, toiseksi yhdisteeksi, jolloin myös sen väri häviää. Pyykinpesuaineissa yleinen valkaisuaine on natriumperkarbonaatti, jonka toiminta perustuu hapen vapautumiseen. Valkaisuaktivaattorina taas toimii TAED (tetra-asetyylietyleenidiamiini). Natriumperkarbonaatin valkaisureaktiossa syntyvät vetyperoksidi ja sooda hajoavat luonnossa täydellisesti.
  • Vedenpehmentäjät
    Vedenpehmentäjiä käytetään erityisesti pyykinpesuaineissa. Vedenpehmentäjinä voivat toimia useat eri yhdisteet. Niiden tehtävä on sitoa veden kovuustekijät, kuten kalsium ja magnesium, yhdisteiksi, joista pesutapahtumassa ei ole haittaa. Näin muut pesuaineen ainesosat pystyvät suoriutumaan tehtävästään. Pyykinpesuaineen pakkausselosteesta käy ilmi, mitä vedenpehmentäjää tuotteessa on. Yleisimmät vedenpehmentäjät ovat zeoliitti, sitraatti ja polykarboksylaatti.
  • Väriaineet
    Väriaineita lisätään tuotteisiin antamaan niille tietty väri.
  • Väriensuoja-aineet
    Väriensuoja-ainetta, kuten polyvinyylipyrrolidonia (PVP) voi olla kirjopyykinpesuaineissa. Sen tehtävänä on ehkäistä pesussa tekstiileistä irronnutta väriä laskeutumasta takaisin vaatteelle sekä värien sekoittumista.
  • Zeoliitti
    Zeoliitti toimii pyykinpesuaineessa vedenpehmentäjänä yhdessä muiden yhdisteiden, kuten polykarboksylaattien kanssa. Zeoliitti on synteettisesti valmistettu, savenkaltainen yhdiste. Sitä on käytetty pesuaineissa 1970-luvulta asti. Zeoliitti on epäorgaaninen mineraali, joka ei biohajoa, mutta ei myöskään aiheuta ympäristöhaittoja. Se painuu jätevedenpuhdistamolla lietteeseen eli lisää lietteen määrää.