Kosmetiikkasanasto

Mitä kosmetiikkatuotteet sisältävät? Kosmetiikkasanastosta löydät tietoa kosmetiikan ainesosista. Voit etsiä haluamasi sanan sen alkukirjaimen mukaan tai selaamalla koko listaa. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa käytetään lukuisia erilaisia ainesosia, joista tähän sanastoon on listattu vain osa. Sanastoa päivitetään ja täydennetään jatkuvasti.

Oletko kosmetiikan valmistaja tai maahantuoja? Tuotteiden kehittäjä tai markkinoija tarvitsee tätä luetteloa yksityiskohtaisempaa tietoa kosmetiikan ainesosa- ja turvallisuusasioista. Teknokemian Yhdistys tarjoaa jäsenilleen neuvontaa ja koulutusta lainsäädännön viimeisimmistä muutoksista.
Liity jäseneksi

Aakkosellinen sanasto:

  • Alfahydroksihappo (AHA)
    Alfahydroksihappo tunnetaan myös hedelmähappona. Se on peräisin tyypillisesti hedelmistä, kuten viinirypäleistä ja sitruunasta tai esimerkiksi sokeriruo'osta. Sitä käytetään kosmetiikassa pieninä pitoisuuksina ihon luonnollisen kuoriutumisen nopeuttamiseksi. Ihon kuivan pintasolukon irrotessa ihon ulkonäkö ja tuntu muuttuu.
  • Alumiini (Aluminium)
    Kosmetiikassa käytetään useita eri alumiiniyhdisteitä, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Alumiiniyhdisteet voivat kosteuttaa, pehmentää, suojata ihoa tai parantaa tuotteen rakennetta. Useimmat antiperspirantit sisältävät hikeen liukenevia alumiinisuoloja. Niiden avulla syntyy hikirauhasten pinnalle ohut geelikerros, joka vähentää hien määrää iholla useiden tuntien ajan. Useissa luonnonmukaisissa kivideodoranteissa käytetty alumiinisuola aluna (alum) toimii samaan tapaan. Alumiinisuolat eivät pysty imeytymään ihon läpi. Antiperspiranttien toiminta perustuu vaikutukseen ihon pinnalla, eikä tuote toimisi, jos merkittävä määrä alumiinista imeytyisi syvälle ihoon. Alumiini on yksi maapallon yleisimmistä alkuaineista. Sitä on muun muassa ruoassa ja vedessä. Antiperspiranteissa ja deodoranteissa käytetyn alumiinin ei ole todettu aiheuttavan terveysriskejä. Erilaisissa tutkimuksissa on todettu, että alumiinilla ja rintasyövällä ei ole yhteyttä. Ks. lisää CTPA / Breast Cancer Myths: http://www.thefactsabout.co.uk/scientific-research/content/148.
  • Antioksidantit
    Antioksidantit ovat aineita, joita lisätään tuotteisiin muun muassa rasvojen hapettumisen estämiseksi tai hidastamiseksi, jotta tuotteet eivät härskiintyisi. Eräissä tuotteissa antioksidantit auttavat kehoa vastustamaan "vapaiden radikaalien", eli kudosten ikääntymiseen aktiivisesti vaikuttavien molekyylien, vaikutusta.
  • CMR-aineet
    Syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden (CMR-aineet) käyttö kosmetiikassa on lähtökohtaisesti kielletty. Ne ovat sellaisenaan ihmisen terveydelle vaarallisia aineita. EU-lainsäädännössä ne on luokiteltu vaarallisuuden mukaan eri luokkiin. Eräitä lievimmän luokan aineita saa käyttää kosmetiikassa tarkkaan säädeltyinä määrinä, jos EU-komission kuluttajaturvallisuusasioiden tiedekomitea (Scientific Committee on Consumer Safety, SCCS) on todennut aineen käytön kosmetiikassa turvalliseksi. Pitoisuudet valmiissa kosmetiikkatuotteissa jäävät erittäin pieniksi ja aineiden käyttäminen on riskinarvioinnin perusteella turvallista.
  • Emulgointiaineet
    Emulgointiaineet ovat pinta-aktiivisia aineita eli tensideitä, jotka mahdollistavat veden ja rasvan sekoittumisen. Emulgointiaineiden avulla tuotteen koostumus pysyy tasaisena.
  • Etanoli
    Etanolia käytetään kosmetiikassa liuottimena. Se on niin sanottu orgaaninen liuotin, ja esimerkiksi öljy liukenee siihen tehokkaasti. Saman ominaisuuden vuoksi etanolilla sanotaan olevan kuivattava vaikutus, ja jotkut voivat kokea ainesosan lievästi ärsyttävänä. Arkikielessä kosmetiikan etanoli ja alkoholi sekoitetaan usein keskenään, vaikka etanoli on vain yksi monista eri alkoholiyhdisteistä. Alkoholiyhdisteillä on monia erilaisia ominaisuuksia. Juuri etanoli voi aiheuttaa kuivattavia ja lievästi ärsyttäviä vaikutuksia, joita arkikielessä kosmetiikan alkoholin väitetään aiheuttavan. Kemiallisesti tarkasteltuna alkoholeja ovat kaikki molekyylit, jotka sisältävät hydroksyyliryhmän (-OH-ryhmä).
  • Fenoksietanoli
    Fenoksietanolia käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena ja sen käyttöhistoria on pitkä muissakin kuluttajatuotteissa kuin kosmetiikassa. Euroopan komission riippumaton tiedekomitea SCCS on todennut aineen turvalliseksi kosmetiikkakäytössä maksimipitoisuudella 1 %. Kosmetiikassa sitä käytetään laajasti erilaisissa valmisteissa, esimerkiksi sampoissa, kosteuspyyhkeissä ja -voiteissa. Ainetta löytyy myös luonnosta, esimerkiksi vihreä tee sisältää fenoksietanolia.
  • Fluori (natriumfluoridi)
    Natriumfluoridia käytetään hammastahnoissa sen hampaan pintaa suojaavan vaikutuksen vuoksi. Se edistää hammaskiilteessä tapahtuvaa kemiallista reaktiota, joka tuo korvaavia mineraaleja, esim. kalsiumia, happohyökkäyksen heikentämään kiilteeseen. Fluori tekee hampaasta vastustuskykyisemmän happohyökkäyksiä vastaan.
  • Ftalaatit
    Dietyyliftalaattia (DEP) käytetään kosmetiikassa alkoholin denaturointiaineena. Denaturoinnin avulla alkoholi tehdään nautintakelvottomaksi. DEP:ia saattaa siis olla tuotteissa, joiden ainesosaluettelossa mainitaan "ALCOHOL DENAT". Muita ftalaatteja ei käytetä kosmetiikan ainesosina, koska niiden käyttö on lain mukaan kiellettyä, mutta niitä saattaa joissain harvinaisissa tapauksissa esiintyä tuotteessa hyvin pieninä valmistusprosessista johtuvina jääminä. Kosmetiikka saa sisältää tällaisia epäpuhtauksia sellaisen määrän, jota ei voida hyvässä tuotantotavassa (Good Manufacturing Practice, GMP) välttää. Samalla ehdoton edellytys kuitenkin on, että tuotteet ovat turvallisia eli terveydelle haitattomia.
  • Hajusteet (kosmetiikassa)
    Hajusteet ovat luonnollisten ja/tai synteettisten ainesosien seoksia. Ne antavat tuotteelle sille tyypillisen tuoksun ja peittävät muiden raaka-aineiden ominaistuoksua. Mikäli kosmetiikkatuote sisältää hajusteita, merkitään hajusteet tuotteen ainesosalistaan sanalla "parfum". Eri hajusteainesosat testataan sen arvioimiseksi, millä todennäköisyydellä hajuste aiheuttaa ihoreaktioita. Tämän perusteella on tunnistettu 26 yleisimmin kosketusallergiaa aiheuttavaa hajusteainesosaa. Nämä kosketusallergeeneiksi nimetyt hajusteaineet on merkittävä erikseen ainesosaluetteloon INCI-nimillä, mikäli lainsäädännössä määrätyt pitoisuusrajat ylittyvät. Lisäksi merkitään sana "parfum". Tieto tuotteen sisältämistä yleisimmistä kosketusallergian aiheuttajista palvelee erityisesti henkilöitä, jotka tietävät olevansa allergisia jollekin hajusteelle. Lue lisää osiosta "Kosmetiikan puheenaiheita".
  • Hoitavat aineet
    Hoitavat aineet ovat joukko aineita, joita lisätään tuotteisiin ihon tai hiusten hoitamiseksi. Ne voivat olla mm. kationisia tensidejä, vahoja, silikoneja tai rasvoja.
  • Humektantit
    Humektantit eli kosteuttajat ovat aineita, jotka pystyvät vetämään puoleensa vettä ja auttavat säilyttämään sitä ihossa. Yksi vanhimmista käytössä olevista kosteuttajista on glyseriini, jota toisinaan kutsutaan glyseroliksi.
  • Kalvonmuodostajat
    Kalvonmuodostajat muodostavat suojaavan kalvon esimerkiksi hiuksen pinnalle. Niitä käytetään muun muassa hiusten muotoilutuotteissa.
  • Kasviuutteet
    Kasviuutteet ovat ainesosia, joita saadaan kosmetiikan käyttöön uuttamalla niitä kasveista.
  • Kiille (MICA)
    Kiilteet ovat luonnon mineraaleja. Kosmetiikassa tiettyjä kiilteitä käytetään jauhemaisissa tuotteissa, kuten luomiväreissä, sillä ne tuovat rakenteeseen pehmeyttä, helpottavat värin levittämistä sekä antavat hehkua. Ripsiväreihin ja huulipuniin kiillettä (mica) lisätään kauniin kiillon saamiseksi.
  • Kosteuttajat
    Kosteuttajat ovat aineita, joita lisätään ihon tai hiusten kosteuden säilyttämiseksi. Ks. humektantit.
  • Limoneeni (Limonene) (kosmetiikassa)
    Tuoksuainesosa limoneeni saa aikaan sitruunan ominaistuoksun. Sitä käytetään sekä kosmetiikassa että materiaalien puhdistus- ja hoitoaineissa. Limoneeni kuuluu hajusteisiin, jotka voivat aiheuttaa kosketusallergiaa. Mikäli kosmetiikkatuote sisältää limoneenia, löytyy se INCI-nimellään ainesosaluettelosta.
  • Lipidit (Lipids)
    Lipideillä tarkoitetaan rasvoja, öljyjä tai muita rasvamaisia, veteen liukenemattomia yhdisteitä.
  • Liposomit (Liposomes)
    Liposomi on rasvamaisista lipidimolekyyleistä koostuva kupla. Kosmetiikassa liposomit auttavat kuljettamaan tuotteen muita ainesosia ihon pintakerrokseen.
  • Lyijy
    Lyijyn käyttäminen kosmetiikan ainesosana on kielletty. Koska lyijyä esiintyy lähes kaikkialla luonnossa, on kuitenkin mahdollista, että myös kosmetiikkatuotteissa sitä on epäpuhtautena eli pieninä jääminä. Epäpuhtauksia kosmetiikkatuotteisiin voi tulla luonnosta, raaka‐aineista, valmistusprosessista tai varastoinnista. Kosmetiikka saa sisältää tällaisia epäpuhtauksia sellaisen määrän, jota ei voida hyvässä tuotantotavassa välttää. Samalla ehdoton edellytys on, että tuotteet ovat turvallisia eli terveydelle haitattomia. Esimerkiksi se lyijyn määrä, jota huulipunan käyttäjä nielee huulipunastaan, on moninkertaisesti pienempi kuin ruoan tai juomaveden mukana saadun lyijyn määrä.
  • Methylisothiazolinone (MIT)
    EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan MIT:ä voidaan 12.2.2017 lähtien käyttää säilöntäaineena ainoastaan poishuuhdeltavassa kosmetiikassa maksimipitoisuudella 0,01 %. Cosmetics Europe antoi jo joulukuussa 2013 oman suosituksensa käytön lopettamiseksi iholle jätettävissä tuotteissa sekä kosteuspyyhkeissä, koska allergiat aineelle olivat lisääntyneet jyrkästi. Käytön lopettaminen iholle jätettävissä valmisteissa aloitettiin heti suosituksen antamisen jälkeen. Allergisten kuluttajien pitäisi välttää ainetta sisältävien valmisteiden käyttöä. Mikäli tuote sisältää ainetta, voi sen tarkistaa tuotteen ainesosaluettelosta. Aine löytyy kunkin tuotteen ainesosaluettelosta sanalla methylisothiazolinone riippumatta siitä, mistä päin Eurooppaa tuote on hankittu.
  • Methylisothiazolinone ja Methylchloroisothiazolinone
    Methylisothiazolinone (MIT tai MI) ja Methylchloroisothiazolinone (CMIT, CMI tai MCI) ovat säilöntäaineita, joita käytetään esimerkiksi joissakin kosmetiikkatuotteissa. MIT:tä voidaan käyttää sellaisenaan tai seoksena MCI:n kanssa. Säilöntäaineet ovat tärkeä osa kosmetiikkaa, koska niiden avulla voidaan varmistaa tuotteiden turvallisuus, koska ne estävät mm. mikrobikasvua tuotteissa. MIT ja MCI ovat olleet harvoja moneen käyttöön sopivia säilöntäaineita ja niitä on käytetty niiden hyvien säilöntäaineominaisuuksien vuoksi laajasti eri tuoteryhmissä. Ne ovat olleet sallittuja kosmetiikan säilöntäaineita vuosia ja niiden turvallisuuden arvioinnista on vastannut Euroopan komission tiedekomitea. Lainsäädännön tarkoitus on turvata kuluttajien turvallisuus. Lainsäädäntö mahdollistaa komissiota rajoittamaan aineiden käyttöä ja kieltämään käytön. Kosmetiikassa saa käyttää vain sellaisia säilöntäaineita, joilla on komission tiedekomitean positiivinen lausunto ja jos ne on listattu sallittujen säilöntäaineiden luettelossa. Ks. myös kohdat Methylisothiazolinone (MIT) sekä Methylisothiazolinonen ja Methylchloroisothiazolinonen seos (MIT/MCI).
  • Methylisothiazolinonen ja Methylchloroisothiazolinonen seos (MIT/MCI)
    MIT:tä (methylisothiazolinone) voidaan käyttää myös seoksena MCI:n (Methylchloroisothiazolinone) kanssa. Mikäli seosta käytetään valmisteessa, tuotteen ainesosaluettelosta löytyvät ainesosanimet methylisothiazolinone ja methylchloroisothiazolinone. Aineosaluettelo pitää olla saatavilla jokaisessa tuotteessa. SCCS on arvioinut aineen turvallisuuden ja todennut, että aineiden methylchloroisothiazolinone ja methylisothiazolinone seos ei aiheuta vaaraa kuluttajien terveydelle, kun sitä käytetään säilöntäaineena sallitun 0,0015 % enimmäispitoisuuden rajoissa poishuuhdeltavissa kosmeettisissa valmisteissa. 16.4.2016 lähtien sitä on saanut olla markkinoilla ainoastaan poishuuhdeltavissa kosmetiikkavalmisteissa.
  • MICA
    Ks. kiille.
  • Mikromuovit (Microplastics)
    Mikromuoveja käytetään kosmetiikassa lähinnä poishuuhdeltavien kuorinta- ja pesutuotteiden ainesosina, sillä ne mahdollistavat ihon kuorimisen hellästi. Cosmetics Europen määritelmän mukaan mikromuovit ovat synteettisiä, ei-biohajoavia ja kestäviä ja > 50µm ja < 5mm kokoisia muovipartikkeleita. Cosmetics Europe on 21.10.2015 antoi suosituksen lopettaa mikromuovien käyttämisen poishuuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa. Monet yksittäiset yritykset ovat jo luopuneet mikromuovien käytöstä. Mikromuovien vaikutuksista merivesiympäristöön ja vesieliöihin on viime aikoina käyty paljon keskustelua. Vaikka pääosa merten mikromuoviongelmasta on peräisin pieniksi palasiksi hajonneista muovituotteista, keskusteluissa on pohdittu myös kosmetiikan mikromuovien osuutta merten muoviongelmaan. Kosmetiikkateollisuus haluaa suosituksen avulla tehdä osansa ympäristön suojelemiseksi.
  • Mineraaliöljy (Mineral oil, Paraffinum liquidum)
    Mineraaliöljy on jalostettu raakaöljystä tislaamalla. Kosmetiikassa käytetään vain lääkelaatuista mineraaliöljyä. Tuotteissa sillä on pehmittäviä ja kiiltoa tuovia ominaisuuksia. Mineraaliöljy muodostaa iholle kalvon, mikä estää veden haihtumista ja täten ihon kuivumista. Mineraaliöljyä käytetäänkin usein juuri kuivan ja herkän ihon tuotteissa. Puhtaimpienkin mineraaliöljyjen päiväsaannille on laskettu terveydelle turvallinen raja-arvo. Tuo raja-arvo huomioidaan, kun valmistetaan esimerkiksi huulipunia tai huulivoiteita.
  • Myski (Musk)
    Myskit ovat aineita, joita lisätään tuotteisiin tietynlaisen tuoksun saavuttamiseksi. Myskiyhdisteiden nykyisenlainen käyttö kosmetiikassa, mukaan lukien parfyymeissä, on turvallista. Myskejä valmistetaan synteettisesti, eikä niiden käyttö kosmetiikassa aiheuta vaaraa uhanalaisille eläinlajeille.
  • Nanomateriaalit
    Nanomateriaalien yksi tai useampi ulottuvuus on suuruusluokkaa 1-100 nanometriä. Kosmetiikassa (mm. eräät aurinkosuojatuotteet, ihovoiteet, suuhygieniatuotteet) käytetään tällä hetkellä ainoastaan nanoemulsioita ja nanopigmenttejä.
  • Natriumlauryylisulfaatti (SLS, Sodium lauryl sulfate)
    Natriumlauryylisulfaatti (SLS) on pinta-aktiivinen aine (tensidi), jota käytetään monissa kosmetiikkatuotteissa puhdistavien, emulgoivien ja vaahtoa muodostavien ominaisuuksien vuoksi. Koska pinta-aktiivisten aineiden tehtävä on poistaa iholta ja hiuksista rasvaa, ne voivat sellaisenaan olla ärsyttäviä. Kosmetiikassa aineita käytetään kuitenkin laimeampina vesiliuoksina. Siksi valmiit tuotteet ovat hellävaraisia, eivätkä ne tavanomaisesti käytettynä ärsytä silmiä eivätkä ihoa. Jos iho on pitkään kosketuksessa sellaisen tuotteen kanssa, jossa SLS:n pitoisuus on suuri, saattaa iho ärsyyntyä. Kosmetiikkatuotteissa, kuten sampoossa ja hammastahnassa, pitoisuudet ovat kuitenkin niin alhaisia, ettei ärsytystä aiheudu. SLS on EU-vaatimusten (EY:n pesuaineasetus 648/2004/EY) mukaisesti biohajoava.
  • Orgaaniset liuottimet (kosmetiikassa)
    Orgaanisia liuottimia käytetään muiden aineiden liuottamiseksi tuotteisiin. Orgaaninen liuotin on esimerkiksi tavallinen alkoholi (etanoli).
  • Palmuöljy (palm oil, palm kernel oil)
    Palmuöljy (palm oil) ja palmunydinöljy (palm kernel oil) ovat palmukasvista saatavia öljyjä. Palmuöljy on tullut aiempaa tärkeämmäksi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden ainesosaksi, koska luonnonraaka-aineista valmistetun kosmetiikan kysyntä on kasvanut. Suurin osa maailmanmarkkinoiden palmuöljystä käytetään kuitenkin elintarviketeollisuudessa sekä biopolttoaineteollisuudessa, ja kosmetiikan osuus palmuöljyn kokonaoskäytöstä on hyvin pieni. Palmuöljyn käyttö herättää huolta ympäristöstä ja sademetsien tilanteesta. Tästä syystä palmuöljyä käyttävät teollisuudenalat, myös kosmetiikkateollisuus, etsivät jatkuvasti uusia, aiempaa kestävämpiä ratkaisuja palmuöljyn tuotantoon.
  • Parabeenit (Parabens)
    Parabeenit ovat yleisiä säilöntäaineita monissa kuluttajatuotteissa, esimerkiksi elintarvikkeissa sekä kosmetiikka‐ ja hygieniatuotteissa. Säilöntäaineina parabeenit tehoavat laajasti pilaantumista aiheuttaviin mikrobeihin. Ne torjuvat hyvin sekä homeita, hiivoja että bakteereja. Ilman säilöntäaineita kosmetiikkatuotteet tarjoavat hyvän kasvualustan mikrobeille ja pilaantuvat helposti. Pilaantunut tuote voisi aiheuttaa terveysongelman tai ihoärsytysvaaran. Kosmetiikassa käytetään vain EU-lainsäädännössä hyväksyttyjä, terveyden kannalta turvallisiksi todettuja säilöntäaineita.
  • Parafenyleenidiamiini (PPD, P-Phenylenediamine)
    Parafenyleenidiamiini PPD on eniten käytetty kestohiusväriaine. Sitä ei voida toistaiseksi korvata millään muulla väriaineella, koska millään muilla väriaineilla ei voida saavuttaa vastaavia värjäystuloksia. PPD on myös tunnetuin allergisia reaktioita aiheuttava hiusväriaine. Siksi sen käyttö ja sallittu pitoisuus tuotteessa on säädelty tarkasti EU:n kosmetiikkalainsäädännössä. Sitä sisältävää tuotetta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin hiusten tai ripsien värjäämiseen. Tuotepakkauksissa on turvalliseen käyttöön ohjaava varoitusteksti, jota tulee noudattaa. Lue lisää hiusvärien turvallisesta käytöstä osiosta "Kosmetiikan puheenaiheita".
  • Paratolueenidiamiini (PTD, Toluene-2,5-diamine)
    Paratolueenidiamiini (PTD) ja parafenyleenidiamiini (PPD) ovat samansukuisia aineita. PPD korvataan usein PTD:lla. Myös PTD:n käyttö ja sallittu pitoisuus tuotteessa on säädelty EU:n kosmetiikkalainsäädännössä. Sitä sisältävää tuotetta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin hiusten värjäämiseen. Tuotepakkauksissa on turvalliseen käyttöön ohjaava varoitusteksti, jota tulee noudattaa. Lue lisää hiusvärien turvallisesta käytöstä osiosta "Kosmetiikan puheenaiheita".
  • Propyleeniglykoli (Propylene glycol)
    Propyleeniglykolia käytetään useissa kosmetiikkatuotteissa kosteuttavana ja ihoa hoitavana ainesosana.
  • Retinoidit
    Retinoidi on yleiskäsite A-vitamiinin eri muodoille. Retinoidihapon käyttö kosmetiikan tuotteissa on kielletty EU-lainsäädännössä. Muut A-vitamiinin muodot (retinol, retinyl esters, retinyl palmitate, retinyl acetate) ovat turvallisia ainesosia. Niitä käytetään ihonhoitotuotteissa edesauttamaan ihosolukon uudistumista.
  • Sakeuttamisaineet
    Sakeuttamisaineet tekevät tuotteista jähmeämpiä, helpottavat niiden levittämistä ja estävät niiden valumista.
  • Silikonit
    Ks. Siloksaanit
  • Siloksaanit (Siloxanes, Silicones)
    Siloksaanit ovat synteettisiä yhdisteitä, joiden rakenne perustuu piihin ja happeen. Ne tunnetaan kosmetiikan kielessä myös silikoneina. Niitä käytetään laajasti kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa esimerkiksi antiperspiranteissa, aurinkosuojissa, sampoissa ja hiustenhoitoaineissa. Ne tuovat tuotteen rakenteeseen pehmeyttä ja helpottavat sen levittämistä.
  • Sinkkioksidi, nanomuotoinen (Nano-form zinc oxide)
    Sinkkioksidia saa EU:ssa käyttää kosmetiikan uv-suodattimena sekä ns. normaali- että nanokoossa. Aineen käyttö uv-suodattimena sallittiin asetuksella 621/2016/EU.
  • Stabilisaattorit, stabilointiaineet
    Stabiloivat aineet parantavat tuotteen rakennetta. Kosmetiikassa niitä käytetään mm. tasaisen vaahdon aikaansaamiseksi.
  • Säilöntäaineet (kosmetiikassa)
    Säilöntäaineilla varmistetaan tuotteiden säilyvyys estämällä bakteerien tai muiden mikro-organismien kasvu. Yhdessä tuotteessa on usein käytetty useita erilaisia säilöntäaineita parhaan lopputuloksen saamiseksi. Parabeenit ovat esimerkki kosmetiikan säilöntäaineista.
  • Talkki (Talc, Talcum)
    Talkki on luonnossa esiintyvä mineraali. Kosmetiikassa käytetty talkki eroaa muun teollisuuden käyttämästä talkista. Kosmetiikassa käyttävän talkin puhtaus varmistetaan jo talkin louhintavaiheessa sekä myös sen jälkeen, ja vasta testitulosten perusteella talkki voidaan hyväksyä kosmetiikkakäyttöön sopivaksi. Talkkia on käytetty kosmetiikassa turvallisesti jo yli 75 vuoden ajan.
  • Tensidit
    Pinta-aktiivisia aineita eli tensidejä käytetään sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa että pesu- ja puhdistusaineissa. Ne vähentävät veden pintajännitystä. Vesi- ja rasvahakuisen päänsä vuoksi tensidimolekyylit pystyvät poistamaan rasvalikaa ja kuljettamaan sen veden mukana pois. Tensidejä käytetään lisäksi emulgointiaineina eli aineina, jotka pitävät rasvan ja veden seoksen rakenteeltaan tasaisena. Tensideillä tarkoitetaan useimmiten synteettisesti valmistettuja aineita, mutta myös luonnonraaka-aineista tehdyssä saippuassa on tensidejä. Sähkövarauksen perusteella tensidit luokitellaan ionittomiin, anionisiin, kationisiin ja amfoteerisiin. Usein erilaisia tensidejä käytetään monipuolisena yhdistelmänä. Kaikki pesuaineissa käytettävät tensidit ovat biohajoavia. Vaatimus on ollut voimassa lokakuusta 2005 alkaen (EY:n pesuaineasetus 648/2004/EY). Poikkeusluvan tähän vaatimukseen voi saada erikseen ainoastaan erityisammattituotteille.
  • Titaanidioksidi (TiO2, Titanium dioxide)
    Titaanidioksidia (TiO2) esiintyy sellaisenaan luonnossa mineraalina, kuten savena ja hiekkana. Se on täysin liukenematon materiaali. Titaanidioksidia käytetään aurinkosuojatuotteissa fysikaalisena aurinkosuoja-aineena (UV-suodatin), joka heijastaa UV-säteilyä pois iholta ja suojaa näin ihoa auringon haittavaikutuksilta, kuten ihosyöviltä. TiO2 on aurinkosuojatuotteissa usein nanomuodossa, mutta aggregaatteina ja agglomeraatteina, jolloin aineen koko on suurempi kuin 100 nanometriä. Titaanioksidia käytetään myös elintarvikkeissa (väriaine E171) ja hammastahnoissa.
  • Triklosaani (Triclosan)
    Triklosaani on kosmetiikan säilöntäaine, joka toimii tehokkaasti haitallisia pieneliöitä (bakteerit, homeet, hiivat) vastaan. Triklosaanin käyttö kosmetiikan säilöntäaineena on turvallista tiettyinä pitoisuuksina tietyissä kosmetiikan tuoteryhmissä (hammastahnat, käsi- ja vartalosaippuat, deodorantit, suihkugeelit puuterit ja peitevalmisteet, kynsienhoitovalmisteet ja suuvedet).
  • Tuoksuallergeenit
    26 yleisimmin kosketusallergiaa aiheuttavaa hajusteainesosaa pitää merkitä tuotteen ainesosaluetteloon erikseen. Sanan "parfum" käyttäminen ei siis näiden tuoksujen kohdalla riitä, jos tietyt pitoisuusrajat ylittyvät. Erikseen mainittavat hajusteainesosat ovat: Amyl cinnamal, Benzyl alcohol, Cinnamyl alcohol, Citral, Eugenol, Hydroxycitronellal, Isoeugenol, Amylcinnamyl alcohol, Benzyl salicylate, Cinnamal, Coumarin, Geraniol, Hydroxyisohexyl 3-cyclohexene carboxaldehyde, Anise alcohol, Benzyl cinnamate, Farnesol, Butylphenyl methylpropional, Linalool, Benzyl benzoate, Citronellol, Hexyl cinnamal, Limonene, Methyl 2-octynoate, Alpha-Isomethyl ionone, Evernia prunastri, Evernia furfuracea.
  • UV-suodatin (UV filter)
    UV-suodatin on ainesosa, joka päästää lävitseen vain tietyt auringon UV-säteet, ja suojelee näin ihoa UVA- ja UVB-säteiden haitallisilta vaikutuksilta. EU:n kosmetiikkalainsäädännössä on erikseen listattu sallitut UV-suodattimet, joita kosmetiikkatuotteissa voi käyttää.
  • Vetyperoksidi (Hydrogen Peroxide)
    Vetyperoksidia saa kosmetiikkalainsäädännön mukaan käyttää hiustenhoito-, ihonhoito-, kynsien kovettamiseen tarkoitetuissa valmisteissa sekä suuhygienia- ja hampaiden valkaisuvalmisteissa. Hampaiden valkaisutuotteissa vetyperoksidia käytetään valkaisevana aineena, kun taas hammastahnoissa ja suuvesissä sillä on pieninä pitoisuuksina desinfioiva vaikutus. Vetyperoksidi voi ärsyttää ihoa ja silmiä, ja sen turvallisen käytön edellytyksenä on sen riittävän alhainen pitoisuus tuotteessa sekä käyttöohjeiden mukainen käyttö. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa tuotteissa on kuluttajatuotteita korkeammat pitoisuusrajat, ja ainoastaan ammattilaisten taidolla ja välineillä varmistetaan näiden tuotteiden turvallinen käyttö.
  • Väriaineet
    Väriaineita lisätään tuotteisiin antamaan niille tietty väri.