Kosmetiikan nanomateriaalit

EY:n kosmetiikka-asetus määrittelee nanomateriaalin seuraavasti: Liukenematon tai biologisesti pysyvä tarkoituksellisesti valmistettu materiaali, jonka yksi tai useampi ulottuvuus tai sisäinen rakenne on 1–100 nanometriä.

Kosmetiikassa käytetyt erittäin pienet partikkelit, nanomateriaalit, eroavat muussa teollisuudessa käytetyistä nanomateriaaleista. Eroa on muun muassa muodossa, molekyylirakenteessa ja käyttötarkoituksessa. Kosmetiikan nanomateriaalit ovat joko nanoemulsioita tai -pigmenttejä.

Nanomateriaaleja käytetään esimerkiksi aurinkosuojatuotteissa, ihovoiteissa sekä suuhygieniatuotteissa. Yleisimmin käytetty kosmetiikan nanomateriaali on aurinkosuojatuotteissa käytettävä titaanidioksidi (TiO2).

Laboratorio

Nanomateriaalien turvallisuutta seurataan tarkasti

Kosmetiikkatuotteiden turvallisuus on EY:n kosmetiikka-asetuksen mukaan aina varmistettava ennen tuotteiden markkinoille saattamista. Tämä koskee myös nanomateriaaleja sisältäviä tuotteita.

Uusia nanomateriaaleja sisältävät tuotteet on ilmoitettava Euroopan komissiolle kuusi kuukautta ennen markkinoille saattamista. Mikäli herää epäilys jonkin nanomateriaalin turvallisuudesta, komissio pyytää riippumatonta turvallisuutta arvioivaa tiedekomiteaa (Scientific Committee on Consumer Safety) antamaan lausunnon kyseisen nanomateriaalin turvallisuudesta. Arvioinnissa otetaan huomioon tätä nanomateriaalia sisältävien kosmetiikkatuotteiden käyttötapa ja -määrä, jolloin saadaan kuva kokonaisaltistuksesta.

Eräitä ainesosia voi käyttää sekä nanomuotoisina että tätä suurempina partikkeleina. Kesästä 2013 lähtien kosmetiikkapakkauksen ainesosaluettelossa tulee ilmoittaa, jos tuote sisältää nanomateriaaleja. Nanomuotoiset ainesosat tulee merkitä sanalla “nano”, jolloin ainesosaluettelossa saattaa lukea esimerkiksi TITANIUM DIOXIDE (nano).

Lue lisää:
Kosmetiikan turvallisuus ja lainsäädäntö
EY:n kosmetiikka-asetus (1223/2009)

Avainsanat Aurinkosuojat, Sinkkioksidi, nanomuotoinen (Nano-form zinc oxide), Titaanidioksidi (TiO2, Titanium dioxide)

Titaanidioksidi

Titaanidioksidia (TiO2) esiintyy sellaisenaan luonnossa mineraalina, kuten savena ja hiekkana. Sitä käytetään mm. elintarvikkeissa (väriaine E171) ja hammastahnoissa. Titaanidioksidia käytetään aurinkosuojatuotteissa sekä nanomuotoisena että ei-nanomuodossa.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, etteivät titaanidioksidin nanopigmentit imeydy ihon läpi. Tutkimuksissa, ml. eurooppalainen NANODERM -tutkimushanke, on todistettu myös, etteivät nanopigmentit imeydy terveen, auringon polttaman eikä myöskään rikkoontuneen, psoriasiksesta kärsivän ihon läpi. Lisäksi US FDA (Food & Drug Administration) ja eurooppalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei titaanidioksidi nanokoossa aiheuta haittavaikutuksia, vaikka sitä injektoitaisiin suoraan verenkiertoon.

Titaanidioksidia käytetään aurinkosuojatuotteissa, koska

  • se heijastaa ja sirottaa UV-säteilyä ja suojaa näin ihoa auringon haittavaikutuksilta, kuten ihosyöviltä
  • sen primääripartikkelikoko on 10 nm, ja se on läpinäkyvää iholla.


Läpinäkyvyys tekee tuotteesta miellyttävämmän käyttää.